Tässä sitä aloittelin ansaittua lusmuilu- ja rentoutumisviikonlopun ensimmäistä päivää:

Ensin menin tekemään ET:n koetta, joka meni vähän niin ja näin, mutta ainakin sain tekstiä aikaseksi. Kirjotin ummet ja lammet siitä, voiko köyhä olla onnellinen. Voi opettaja parkaa, kun joutuu sellaista kliseistä tekstiä lukemaan. Sitten tuli treenitkin, mitä nyt jouduin ikäväkseni todeta, että alasuojat toki kuuluvat naistenkin varustukseen matsatessa.. En suosittele oppimaan tätä seikkaa al... kantapään kautta. Omista virheistä oppii, mutta niin oppii toki muidenkin. Kaikesta huolimatta fiilis oli hyvä, ja sainpa siivouspuuskankin vielä iltaa kohti.

Tässä sitä lopettelin ansaitun lusmuilu- ja rentoutumisviikonlopun ensimmäistä päivää:

Yksi on stressi. Yksi niin raivostuttavista asioista. Ei jätä rauhaan, kun yrittää ummistaa silmät, eikä jätä rauhaan, vaikka kuinka yrittäisi pakertaa. Koeviikko on mennyt ohi, perjantai on vapaata.. Ei mitään velvollisuuksia, paitsi vyökoe hamassa tulevaisuudessa. Nyt kun olisi oikeasti aikaa olla vähän itsekseen ja rentoutua, en voi, kun on koko ajan sellanen tunne, että pitäis tehä jotain. Stressatessa on takaraivossa sellanen pieni, ärsyttävä hehku koko ajan. Sellanen "hymyile vain, mullapa on sulle muita suunnitelmia" -tunne. Haluais tuntea olonsa hyväks, mutta muistaa, että hei, mullahan on joku asia, mistä mulla on huono fiilis. Mikäköhän se nyt oli.. Ei ole riitoja.. Hmm.. Ainiin. Mun pitää treenata vyökokeisiin ja vähän pelätäkin niiden takia. Eikö vieläkään riitä? Hmm.. Hmm hmm. Ah, niinpä tietenkin. Huone on kamalan näköinen, kun viimeisin sisustusidea meni päin puuta. Ja jotain vielä.. kyllä se vielä sieltä löytyy.. Noniin. Siinä se on, ihan kuningaslöytö, stressien äiti. Pitää saada rahat kasaan syndeihin ja kirjoihin. Miten sitä tässä voi lompakoksi muuttua, vieläpä lompakoksi, joka on pullollaan rahaa?

Sanopa se.

 

 

Nyt äkkiä nukkumaan ennenkuin löytyy muuta tyhjänpäiväistä stressattavaa!